head_logo 

IAC:n lähestymistapa

 
Organisaatiomme ei noudata perinteistä valtavirran tieteessä vallitsevaa newtonilais-kartesiolaista tutkimusparadigmaa (maailmankuva, teoreettinen malli), jonka mukaan todellisuus koostuu yksinomaan fysiikan lakien alaisesta fyysisestä universumista. Sen sijaan tutkimustamme ohjaa uudenlainen paradigma tai todellisuuskäsitys, joka ottaa huomioon miljoonien ihmisten ympäri maailmaa kokemat todelliset moniulotteiset, psyykkiset, “henkiset” tai “transsendentaaliset” kokemukset. Kun näitä kokemuksia tutkitaan ennakkoluulottomasti, rationaalisesti ja objektiivisesti, voidaan tulla johtopäätökseen, että elämme laajemmassa moniulotteisessa todellisuudessa, jonka valtavirran tiede on pääsääntöisesti sivuuttanut.

Materialistisen tai mekanistisen newtonilais-kartesiolaisen paradigman mukaan fysikaalinen maailma koostuu alkeisosista ja niiden välisistä voimista. Tämän tietoteoreettisen mallin (reduktionismi, fysikalismi) mukaan palauttamalla kokonaisuus sen osiin ja niiden ominaisuuksiin voidaan saavuttaa täysin paikkansapitävää, ennustettavaa ja näin ollen hallittavissa olevaa tietoa fyysisestä todellisuudesta. Tämän paradigman puitteissa toimivat tutkijat pyrkivät mahdollisimman suureen objektiivisuuteen rajoittamalla tutkimuskohdettaan siihen, mikä on fyysisesti havainnoitavissa tai fyysisin välinein mitattavissa.

Vaikka monessa tapauksessa ihmisten kokemat moniulotteiset, psyykkiset tai ns. henkiset kokemukset vaikuttavat objektiivisesti ja ovat havaittavissa, niin valtaosassa tapauksissa fyysiset aistit tai välineet eivät kykene tallentamaan koettuja ilmiöitä. Tällä hetkellä paras käytössä oleva väline näiden kokemuksien havainnointiin on ihmisen oma tietoisuus, joka parhaassa tapauksessa on harjoittanut psyykkistä ja energeettistä havaintokykyään vuosien ajan.

Tästä lähestymistavasta seuraa myös tieteellisen materialismin perinteisestä menetelmästä luopuminen. Materialistisessa tai fysikalistisessa paradigmassa tutkijat rajaavat itsensä ulkopuolisen havainnoitsijan asemaan, eli tutkijat pyrkivät pysymään objektiivisina siten, ettei heidän subjektiivinen havaintoprosessinsa (oletettavasti) vaikuta tehtyihin havaintoihin. Tällä menetelmä on suhteelliset ansionsa, mutta se asettaa tutkimuksen ulkopuolelle tutkijan omat henkilökohtaiset psyykkiset kokemukset, mikä rajoittaa merkittävästi uudenlaisen tuntemuksen kehittymistä (yleisestikin täydellisen objektiivisuuden mahdollisuuksiin liittyy monia kysymyksiä, joita käsitellään muualla tällä sivustolla). Parapsykologia on tästä hyvä esimerkki: yli 125 vuoden ajan se on yrittänyt kehittyä tieteenä tukeutuen ensisijaisesti objektiivisiin kolmansien osapuolten kokemuksiin ja havaintoihin. Tutkijoiden on hyvin vaikea ymmärtää perusteellisemmin tiettyjä ilmiöitä, jos he eivät itse ole näitä kokeneet ollenkaan tai vain harvoja kertoja elämänsä aikana. IAC:n soveltaman uuden tutkimusparadigman myötä tutkijat voivat oikeutetusti käyttää omia psyykkisiä kokemuksiaan ja havaintojaan sekä muiden energisiä ja psyykkisiä havaintoja tutkimusaineistonaan. Tämä lähestymistapa rikastuttaa keskustelua ja asettaa tiedon hankkimiselle uuden lähtötason mahdollistaen rakentavamman kysymyksen asettelun. Sen sijaan,  että pitäydyttäisiin yksinkertaisissa kysymyksissä kuten “onko yliaistillinen havainnointi mahdollista?”, voidaan esittää rakentavampia kysymyksiä kuten “miten voin parantaa yliaistillista havainnointikykyä?” tai “mitä hyötyä on yliaistillisen havainnointikyvyn kehittämisestä?”.