Konsientiologia tieteenä

 

Johdanto

Konsientiologia on tietoisuutta (älyllinen prinsiippi, sielu, henki, ego) tutkiva tiede, joka ottaa huomioon kaikki sen ominaisuudet, psyykkiset kapasiteetit, sen kyvyn manifestoida itsensä fyysisen kehon ulkopuolelle (Out-of-Body Experience = OBE eli kehostairtautumiskokemus, astraaliprojektio) ja sen realiteetin, että sillä on peräkkäisiä elämiä (reinkarnaatio).

Konsientiologian tieteenä nimesi vuonna 1986 tri Waldo Vieira, tunnettu brasilialainen tietoisuuden tutkija. Virallisesti Viera esitteli konsientiologian uutena tieteenä suurelle yleisölle ja tiedeyhteisölle tutkielmassaan Projectiology: a Panorama of the Experiences of the Consciousness outside the Human Body. Myöhemmin Vieira julkaisi perusteet konsientiologian tieteelle toisessa tutkielmassaan 700 Experiments of Conscientiology (1994).

Konsientiologia eroaa tavanomaisista tieteistä siinä, että sen tieteellinen pohja perustuu uuteen, edistyksellisempään filosofiseen paradigmaan.

Siinä missä tavanomaiset tieteet perustuvat newtonilais-kartesiolaiseen malliin, jonka pitää todellisuutta yksiulotteisena (ainoastaan fysikaalisena), konsientiologia perustuu tietoisuuden paradigmaan, joka näkee todellisuuden moniulotteisena.

Tavanomaiset tieteet pitävät tietoisuutta fyysisten aivojen sivutuotteena ja tekevät tutkimusta käyttämällä materialistisia metodiikkoja. Tämä lähestymistapa ei pysty käsittelemään yhtä tietoisuuden perustavalaatuista ominaisuutta: tietoisuuden todellinen luonne ulottuu kauas fyysisten rajojen ulkopuolelle.

Ei-fyysisten ulottuvuuksien tieteellinen tutkimus

Harjoittaessaan tieteellistä tutkimusta ei-fyysisissä ulottuvuuksissa konsientiologia nojautuu jokaisella ihmisellä olevaan ominaisuuteen: kykyyn irtautua fyysisestä kehosta tietoisessa tilassa. Kehostairtautumiskokemus on siten konsientiologien tärkein tutkimustyökalu, joka mahdollistaa heille pääsyn ekstrafyysiseen ulottuvuuteen ja päätelmien tekemisen heidän moniulotteisesta luonteestaan.

Monien tietoisten, eri puolelta maailmaa olevien, projektoijien tutkimuksiin perustuen, on päädytty muutamiin keskeisiin konsientiologian perusteisiin, jotka muodostavat konsientiologian kivijalan:

  1. Tietoisuus on moniulotteinen, eli se kykenee manifestoimaan itseään useissa ulottuvuuksissa.
  2. Tietoisuus on monivälineinen, mikä tarkoittaa, että sillä on lukuisia “kulkuvälineitä”. Jokainen niistä on suunniteltu manifestoimaan itseään tietyissä ulottuvuuksissa: fyysinen keho fyysisessä ulottuvuudessa, psykosoma (astraalikeho, henkikeho) ekstrafyysisessä (ei-fyysisessä) ulottuvuudessa ja mentaalisoma (mentaalikeho) mentaalisessa ulottuvuudessa.
  3. Tietoisuus on monieksistentiaalinen, tarkoittaen sitä, että se on ollut olemassa ennen fyysistä syntymää ja jatkaa olemassaoloaan fyysinen kuoleman jälkeen. Itse asiassa se tavallaan vaihtelee vuorotellen fyysisen ulottuvuuden (elämät) kausien ja ekstrafyysisen ulottuvuuden kausien välillä.
  4. Tietoisuus on sidoksissa evoluutioprosessiin. Konsientiologia esittää perustavaa laatua olevan evoluution skaalan, käsittäen yksinkertaisimmat määritelmät tietoisesta elämästä aina kehittyneimpään tietoisuuden luokkaan, joka vielä käy lävitse fyysisten elämien sarjaa. Konsientiologia ei vain identifioi ja tutki tämän skaalan eri tasoja vaan myös tarjoaa strategioita ja tekniikoita, jotta motivoitunut tietoisuus voi käyttää niitä kehittyäkseen tehokkaammin.

Pohjimmiltaan konsientiologia tarjoaa loogisia ja käytännöllisiä vastauksia elämän peruskysymyksiin – keitä olemme? mistä tulemme? mitä olemme tekemässä täällä? minne olemme matkalla? – valaistakseen todellisuuttamme kehittyvinä tietoisuuksina ja mahdollistaakseen etenemisemme evoluutioprosessissa tehokkaammin ja tietoisempina.