Konsientiologian osa-alue, Projektiologia

 

Projektiologia on konsientiologian osa-alue, joka tutkii tietoisuuden projektiota fyysisen kehon ulkopuolelle (Out-of-Body Experience = OBE eli kehostairtautumiskokemus, astraaliprojektio) sekä muita vastaavia parapsyykkisiä ja bioenergeettisiä ilmiöitä.

Projektiologiseen tietoon perustuen, tietoisuuden projektio on todellinen, muussa kuin fyysisessä ulottuvuudessa tapahtuva kokemus. Tietoiset projektoijat voivat tilapäisesti jättää fyysisen kehonsa rajallisuuden ja päästä ei-fyysiseen ulottuvuuteen, missä he löytävät uusia näkökulmia tietoisuuden luonteeseen.

 

Projektiologian viiteteos on tohtori Waldo Vieran vuonna 1986 (1.painos) kirjoittama “Projektiologia: katsaus tietoisuuden kokemuksiin ihmiskehon ulkopuolella”.
Englanninkielinen painos julkaistiin toukokuussa 2002.

 

OBE on täysin erilainen verrattuna unitilaan (tavalliseen tai tietoiseen) tai toisiin muuttuneisiin tietoisuudentiloihin. Se ei myöskään ole hallusinaatio, mielikuvituksen tuotos tai unelmointia.

Kehostairtautumiskokemukselle ominainen subjektiivinen luonne viittaa subjektiiviseen projektiologian olemassaoloon. Kuitenkin joissain tapauksissa, kuten bilokaatiossa, tietoisuuden kokemus projektiossa saa aikaan objektiivisen, fyysiseltä näyttävän manifestoitumisen. ”Subjektiivisessakin” projektiologiassa on tapauksia, missä tietoinen projektoija saa haltuunsa todistettavissa olevaa tietoa, mitä hänellä ei olisi mahdollista saada tavallisten, fyysisten aistiensa kautta.

Projektiologian tarkoituksena ei ole vakuuttaa ketään moniulotteisesta todellisuudesta. Sen lähestymistapa on antaa motivoituneille henkilöille tietoa, tuntemusta ja tekniikoita, jotta he itse omatoimisesti pystyisivät saavuttamaan ja kehittämään omia moniulotteisia kokemuksiaan.

Projektiologia soveltaa tieteellisten menetelmien tarkuutta tutkiessa kehostairtautumiskokemusta, bionenergioiden ilmentymiä ja psykkisiä ilmiöitä. Yhtä kaikki projektiologia ei rajoitu ainoastaan kokeelliseen projektiologiaan vaan se tukeutuu myös teorioihin ja menetelmiin, jotka ovat sovitettavissa sen yksilölliseen kohteeseen, nimittäin ihmiseen sen laajemmassa, kokonaisvaltaisessa, moniulotteisessa ja monikertaisten olemassaolojen merkityksessä. Projektiologian tutkimukset perustuvat tietoisuusparadigmaan.

Tietoisuusparadigman mukaisesti, omakohtainen kokemus on tärkeässä roolissa ja on yksilön ensisijainen tapa todistaa OBE-ilmiö itselleen. Henkilöt, jotka ovat kokeneet tietoisen projektion tietävät kokemuksensa todenperäisyyden ja autenttisuuden, yrittäen sen seurauksena myös todistaa muille omat kokemuksensa.

Ymmärtämällä näiden transendentaalisten kokemusten toimintamalleja, projektiologinen tuntemus auttaa eliminoimaan näihin ilmiöihin usein liittyviä pelkoja, väärinymmärryksiä, romantisointia ja mystiikkaa.

Kehostairtautuminen on ilmiö, joka on ollut tunnettu ammoisista ajoista lähtien. Varhaisimmat viittaukset ilmiöön on löydetty muinaisesta Egyptistä, jossa papit uskoivat fyysisen kehon lisäksi olevan myös hienorakenteisemman kehon (Ka), kuten myös muinaisesta Kreikasta, jossa kehostairtautuminen on mainittu Platon kirjoituksissa ja historioitsija Herodotuksen tutkielmissa.

Keskiajalla, sen aikaisten uskonnollisten ideologioiden aikaan saaman pelon ja tukahduttamisen seurauksena, kehostairtautumisilmiötä tutkittiin ja harjoitettiin salaisissa yhteisöissä ja kouluissa. 1700-luvulla ruotsalainen tiedemies Emmanuel Swedenborg teki varhaisimmat yritykset systematisoida kehostairtautumiskokemuksen tutkimista ja 1800-luvulla ranskalainen kirjailija Honoré de Balzac ennusti, että luodaan uusi tieteenala joka perehtyy kehostairtautumisen tutkimiseen.

1900-luvun loppupuolella jotkut tutkijat, kuten esimerkiksi, Karlis Osis, Janet Lee Mitchell ja Robert Morris julkaisivat yliluonnollisia kokemuksia ja kehostairtautumisilmiötä käsittelevien tieteellisten tutkimustensa tuloksia. Tämän jälkeen OBE-ilmiöitä alettiin tutkia tieteellisesti entistä tarkemmin.

Antropologit ovat taannoin todentaneet, että maailmanlaajuisesti 95 %:ssa kulttuureista uskotaan jonkinlaisiin kehon ulkopuolisiin kokemuksiin (Alcock & Otis, 1980). Kehostairtautumiskokemusta pidetään nykyisin universaalina ilmiönä, jota esiintyy kaikissa sivilisaatioissa ja jota on kuvailtu monissa filosofisissa, uskonnollisissa ja kirjallisuuteen liittyvissä teksteissä kautta koko ihmiskunnan historian.

Vaikka tietoisen projektion ilmiö on ollut tunnettu vuosituhansia, projektiologia on suhteellisen uusi tutkimusala, joka keskittyy ulottuvuuksienvälisten ilmiöiden hyödyntämiseen. Projektiologia on konsientiologian, tieteen, joka tutkii tietoisuutta, käytännöllinen puoli.

Kykyyn irtautua fyysisestä kehosta tietoisesti liitetään monia etuja. Ensimmäinen ja tärkein näistä on saada omakohtainen kokemus ilmiöstä, sen sijaan että vain uskoisi asiaan.

Virallisista tutkimuksista saadut tiedot yhdessä omien kokemusten kanssa kehostairtautumisesta ja muista vastaavista ilmiöistä, auttavat ymmärtämään paremmin todellisuuttamme kehittyvän tietoisuuden näkökulmasta. Kyetessämme irtautumaan kehosta tietoisesti, pystymme paremmin vastaamaan itsellemme moniin perustavanlaatuisiin kysymyksiin elämästä kuten “Kuka olen?”, “Mitä olen tekemässä täällä?”, “Onko muuta elämää kuin fyysisesti kokemamme elämä?”, ”Onko biologinen kuolema olemassaolon loppu”?

 

Kehostairtautumisen hyötyjä:
  • Kuolemanpelosta eroon pääseminen,
  • Psyykkisten kykyjen lisääntyminen,
  • Suurempi ymmärrys elämän tarkoituksesta,
  • Kyky kommunikoida ei-fyysisten tietoisuuksien kanssa,
  • Lisääntynyt humanitaarisuus ja halu auttaa toisia,
  • Elämän suurempi arvostaminen.

 

Projektiologian tutkimusaiheita:
  • Tietoisuuden projektio ja sen sovellukset,
  • Hienokehojen ominaisuudet,
  • Ei-fyysiset ulottuvuudet,
  • Bioenergioiden lajit ja niiden sovellukset,
  • Paranormaalit ilmiöt,
  • Muuntuneet tietoisuudentilat,
  • Vuorovaikutus fyysisten ja ei-fyysisten ulottuvuuksien ja tietoisuuksien välillä,
  • Fyysisestä kehosta tietoisesti poistumisen tekniikat ja kokemuksien muistamiseen,
  • Mekanismit, jotka edesauttavat tai estävät projektiokykyä,
  • Tekijät, jotka optimoivat OBEen valmistumista,
  • Kehostairtautumiskokemuksen tyypit,
  • Selkeystasot kehon ulkopuolella oltaessa,
  • Tuntemukset, jotka ovat yhteydessä fyysisestä kehosta poistumisen vaiheisiin,
  • Projektiologian ja perinteisten tieteiden välinen suhde.